Yllättävä maailmanennätys syyskisoissa 1927

Tanja Taipale
8.10.2018


Viipurin Urheilijat järjesti 8. lokakuuta 1927 syyskisat, joiden päätähdeksi oli houkuteltu saksalainen Otto Peltzer. Saksalaisjuoksija oli voittanut syyskuussa 1926 Berliinissä Paavo Nurmen 1 500 metrillä ja rikkonut samalla tämän maailmanennätyksen ajallaan 3.51,0. Kisojen yllätystähdeksi kohosi kuitenkin keihäänheittäjä Eino Penttilä.

Seuran vuosina 1926–1929 ilmestyneessä omassa lehdessä kisoista kertoi Emil Viinikainen, joka oli toiminut seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Viinikainen toimi myös usein lähettäjänä kilpailuissa. Hän kuvasi haltioituneesti Eino Penttilän keihäskaaria ja hiukan maltillisemmin Peltzerin voittojuoksua:

”Niin kuin sanottu saapuivat hyvät viipurilaisemme katsomaan saksalaisen Peltzerin ottelua meidän parhaimpiemme kanssa ja odottelivat mieli jännittyneenä kyseellisen kilpailun alkua. Mutta samoihin aikoihin kuin yleisö sai nähdä sitä, mitä se oli tullut katsomaankin, sai se nähdä myöskin sellaista, jota se ei ollut edes kuvitellutkaan näkevänsä. Se oli saapunut kentälle juoksun merkeissä ja odotteli nähdäksensä sitä, mitenkä nouseva juoksijapolvi jaksaa puolustaa suomalaista juoksijamainetta, mutta siinä yleisön odotellessa ulkomaalaisen varmana pidettyä voittoa ja kylmässä värjötellessään, valmisti suomalainen nuorukainen, Eino Penttilä, sille sydäntä lämmittävän ja mieliä innostavan juhlahetken, heittäessä keihästä lähes 4 metriä yli entisen maailmanennätyksen.

Jo silloin kuin Penttilä heitti ensimmäisen heittonsa, joka kantoi yli 63 metrin, kävi yleisön keskuudessa valtava kohahdus ja ääntä alkoi kentältä kuulua tavallista voimakkaammin. Kun Penttilän toinen heitto kantoi noin 67 ja puoli metriä, ja kun yleisölle ilmoitettiin heiton pituus kohosi ilmoille valtava suosion myrsky. Penttilän heitettyä kolmannen heittonsa, jonka pituus ilmoitettiin 69,5 metriksi, otti yleisö sen vastaan jatkuvilla, tavattoman voimakkailla ja kauan jatkuvilla suosionosoituksilla. Oli aivan mahdoton saada ääntänsä kuuluville, sillä yleisö ei siinä hetkenä halunnut kuulla muita ilmoituksia. Se halusi juhlia uutta maailmanennätystä ja sen saavuttajaa, suomalaista kanssaveljeänsä, joka oli jälleen ja loistavalla tavalla ottanut tämän lajin maailmanennätyksen suomalaisten nimiin.

Se oli kuin balsamia sydämelle, joka on ollut ikään kuin kipeänä siitä, etteivät sen suosikit suomalaiset keihäänheittäjät, ole viime aikoina olleet niin vuoren varmoja lajissaan kuin aikaisempina vuosina, vaan että muut, vieläpä riikin ruotsalaiset, ovat saaneet olla keihäänheiton maailmanennätyksen omistajina. Ja yleisömme myöskin juhli tämän tapauksen johdosta. Se lämpeni aivan erikoisen herkkään vireeseen, ja sen suosionosoitukset Penttilälle heittojen vielä kestäessä sekä sen jälkeen, kun lopullinen tulos ilmoitettiin, olivat niin välittömiä ja syvältä katsojien sydämestä lähteneitä, että se jo yksistään antoi tälle tilaisuudelle erittäin juhlallisen ja mieltä ylentävän sävyn, sellaisen, jota allekirjoittanut ei koskaan eläessään ole nähnyt urheilijalle osoitettavan.

Vielä palkintojen jakotilaisuudessakin tahtoi yleisö osoittaa voimakasta suosiotaan päivän sankarille, joka rehdillä teollaan oli tunkeutunut suoraan heidän sydämiinsä ja saanut sen lämpenemään vielä syysviimojen vinkuessakin. Tuntui melkein siltä kuin tämä herkullinen juhlahetki olisi loppunut liian lyhyeen, ja että yleisön palautuminen arkielämän todellisuuteen olisi vaikeahkosti suoritettavissa.

(…)

Illan pääkilpailu oli 1,500 m juoksu. Lähtöviivalle asettuivat Peltzer, Lagerström, Helgas, Järvvelä, Purho, Alajääski ja Hietala. Lähtölaukauksen pamahdettua syöksyi Alajääski johtoon eroten joukosta jo ensimmäisen suoran jälkeen. Muuta joukkoa johteli Lagerström, kannoilla Peltzer, Helgas ja Borg. Näin mentiin kokonainen kierros, jolloin Alajääski tavoitettiin ja Lagerström lähti nyt vuorostaan johtamaan joukkoa. Peltzer näytti seuranneen vain kärkimiestä ja niistä eniten Borgia ja Lagerströmiä. Kun kaksi kierrosta oli jälellä, johti joukkoa edelleen Lagerström, mutta vauhti oli huomattavasti heikontunut. Johtoon olisi pitänyt siirtyä aikaisemmin joko Helgaksen tai Borgin ja silloin olisi vauhti voinut pysyä niin paljon lujempana, että meikäläisillä kestävimpinä olisi pitänyt olla voitonmahdollisuudet suuremmat kuin Peltzerillä.

Viimeisillä kierroksella ei heistä kellään ollut mahdollisuuksia karistaa nopeata Peltzeriä kannoiltaan, joten hän saavutti meidän parhaistamme vakuuttavan voiton. Kuitenkaan eivät meikäläiset taistelutta luovuttaneet voittoa saksalaiselle. Viimeisellä takasuoralla ryntäsi Borg johtoon ja kilpailu muodostui vimmatuksi kamppailuksi voitosta. Noin 40 metriä maalista sivuutti Peltzer Borgin voittaen noi 2,5 metrin etumatkalla.

Peltzerin juoksu on kyllä joustavaa, mutta ei erikoisemmin kaunista. Hän juoksee joustavalla ja pitkällä askeleella ja muistuttaa hänen tyylinsä enemmän 400 m. kuin keskimatkurien tyyliä. Erikoisesti pistää silmään voimakas käsien käyttö, joka huomattavasti antaa askeleelle pituutta, sitä erikoisesti tavoittamatta. Varsinkin loppusuoralla on hänen tyylinsä kokonaan 400 m miesten tyyliä. Silloin siinä ei näe jälkeäkään keskimatkurien tyylistä.

Mitä me olemme oppineet Peltzeriltä, kysyttäneen? Ainakin sen, että meidän voiton mahdollisuutemme ovat vähintäin epävarmoja 1,500 m Amsterdamissa, elleivät jokainen tälle matkalle aikovat miehet kykene alittamaan 400 m 50 sekuntia. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että jokaisen miehemme, joka valmistautuu olympialaisiin kisoihin tälle matkalle, on opittava voimakkaampi käsien käyttö, mihin he nyt vielä ovat tottuneet. Ja samalla heidän on opittava ehdottomasti muuttamaan juoksutyylinsä loppusuoralla täydelliseksi pikajuoksun tyyliksi, sillä nopea erkautuminen kanssakilpailijastaan viimeisellä suoralla on lopullisen voiton avain.

Se juoksija, jolla on riittävä nopeus kestävyytensä lisäksi, tulee voittamaan ensi olympialaisten 1,500 m juoksun. Pitäkööt juoksijamme huolen siitä, ettei heiltä sillä hetkellä, kun taistellaan olympialaisten laakerien voittamisesta, puutu näitä edellä mainitsemiani avuja. Ilman niitä tulemme lyödyiksi.

Tulokset: 1) O. Peltzer, Preussen, Stettin 3.57,0, 2) E. Borg, V.U. 3.57,9, 3) V. Lagerström, Turun Urheiluliitto 3.59,6, 4) L. Helgas H.K.V. 4.00,0, 5) N. Järvelä V.U. 4.06,7, 6) E. Purho V.U. 4,17.”

Eino Borg (vuodesta 1928 Purje) oli siirtynyt Viipurin Urheilijoihin Helsingin Kisa-Veikoista, jonne hän tuli 1926 TUL:n Kymin Veikoista. TUL:n parhaisiin urheilijoihin kuuluneen Purjeen loikkaus herätti aikoinaan suurta huomiota. Purje viihtyi Viipurissa yhden kauden, mutta hänen lähtöään ei VU:n 35-vuotishistoriikin mukaan jääty suremaan: ”Purje oli vaikea tapaus urheilijana, oikullinen ja itsekäs, jolle seura ei merkinnyt mitään.”

Purje houkuteltiin Viipuriin vahvistamaan seuran juoksuvoimaa, mutta ratkaisu osoittautui vääräksi. Kokemus oli niin kitkerä, ettei seuran johto mielitellyt tämän jälkeen Viipurin vuosina tähtiurheilijoita VU:n riveihin.

Kolmanneksi sijoittuneen Harri Lagerströmin nimen ensimmäisen kirjaimen Viinikainen merkitsi väärin. Lagerström juoksi uuden ennätyksensä. Vuonna 1928 hän muutti sukunimensä Larvaksi. Juoksussa oli uutta lentoa, ja olympiakarsinnoissa Eläintarhan kentällä hän voitti Eino Purjeen ja itsensä Paavo Nurmen. Aika 3.52,6 sivusi Nurmen Suomen ennätystä. Amsterdamissa Larva kukisti 1 500 metrin loppukirissä Ranskan juoksijasuuruuden Jules Ladomèguen. Voittoaika oli 3.53,2. Kolmanneksi sijoittui Purje. Suomalaisjuoksijat kykenivät siis kohentamaan suorituksiaan Viinikaisen toivomalla tavalla.

Peltzer ei kyennyt juoksemaan kunnolla loukattuaan jalkansa käsipallopelissä. Hän karsiutui 800 metrin alkuerissä, eikä osallistunut 1 500 metrille. Peltzer ja Larva kohtasivat uudelleen Viipurissa syyskuun lopussa 1928. Peltzerin matka Saksasta Suomeen oli vaiheikas. Karjala-lehti kertoi 30.9. Peltzerin tulosta:

”Peltzer saapui viime hetkessä kilpailupaikalle. Lumimyrskyn takia myöhästyi Tallinnan laiva arveluttavasti. Saksalainen saapui tänä aamuna lentokoneella Helsinkiin, ja sieltä edelleen pikajunalla, joka saapuu Viipuriin 17.36. Peltzer ilmoitti kiireimmän kaupalla pukeutuessaan urheiluasuun, että hän tuntee olevansa tällä hetkellä verraten heikossa 1,500 metrin kunnossa.”

Peltzer juoksi kuitenkin kilpailuiden ensimmäisenä päivänä 1 500 metriä, jolle Larva ei osallistunut. Saksalainen voittikin helposti kilpailun ajalla 4.04,9. Hän säästeli voimiaan seuraavan päivän pääkilpailuun, jossa oli vastassa huippukuntoinen Larva. Karjala-lehti kuvasi 1.10.1928 kilpailun toisen kierroksen seuraavasti:

”Pitkin, sulavin askelin joudutti Larva kilpailua. Ensimäinen kierros meni 57,3 sekuntia. Takasuoralla yritti Peltzer lujasti sivuttaakseen Larvan, pääsi aivan kannoille, milteipä jo rinnalle, mutta Larva vastasi yhtä lujasti ja saksalaisen oli hellitettävä.

Loppusuora oli kokonaan Larvan. Peltzerillä ei ollut sanaakaan enää sanottavana. Larva vilkuili vain sivuilleen, ettei Peltzer päässyt häntä pahemmin uhkaamaan. Yleisön innostuneena huutaessa Larvan nimeä katkaisi tämä kevyesti varmana voittajana maalinauhan. Peltzer oli ensimäisenä onnittelemassa nuorta, miellyttävää suomalaista suurjuoksijaa.”

Larvan aika oli 1.54, 8 ja Peltzerin 1.55,1. Karjala-lehden tulkinnan mukaan Larva suorastaan leikitteli maailmankuulun saksalaisen kanssa.

Teksti: Jouko Kokkonen

Lähde: E. V., Viipurin Urheilijain loisteliaat syyskisat, Viipurin Urheilijat 5/1927

Kuva: Karjala-lehden uutinen VU:n kisoista 8.10.1927