Viipurin Urheilijoiden sotia edeltäneen kauden menestyksekkäin urheilija oli Armas Valste (1905–1991, vuoteen 1934 Wahlstedt). Valste saavutti kuusi SM-kultaa kuulantyönnössä ja neljä korkeushypyssä. Lisäksi hän sai yhden hopean pituushypyssä. Hyppy- ja heittolajin SM-kultaa ovat Valsteen lisäksi saavuttaneet vain Urho Peltonen (seiväshyppy ja keihäänheitto) ja Kallio Kotkas (korkeus ja kiekko).

Turussa syntynyt Valste tuli Viipuriin sotilaana. Hän oli suorittanut asevelvollisuutensa vapaaehtoisena Radiopataljoonassa Helsingin Santahaminassa 1922–1923. Valste muutti Viipuriin vuoden 1925 alussa Ilmavoimien radiosähköttäjäksi. Valste suoritti myös ohjaajakurssin vuonna 1926.

Valste halusi kuitenkin siirtyä töihin Viipuriin avatulle uuden radioasemalle. Ilmavoimat ei halunnut päästää miestä palveluksestaan. Valste sai lähteä, kun hän vihjaisi aikovansa paljastaa vesitasolla upseerien tarpeisiin Suomenlahdelle tekemänsä viinanhakumatkat. Suomessa elettiin kieltolain aikaa. Valste siirtyi vuoden 1927 alussa radioaseman hoitajaksi. Hän oli aluksi ainoa työntekijä, minkä vuoksi teknikon oli toimittava tarvittaessa myös kuuluttajana.

Viipurin tullessaan Valste oli lupaava urheilija, jonka huippuvuodet alkoivat kesällä 1925. Viipurissa järjestetyissä Kalevan kisoissa ulkojalan saksityylillä hypännyt Valste voitti korkeushypyn (185), ja oli toinen sekä pituushypyssä (698) että kuulantyönnössä (14.26) hopeaa. Elokuun lopussa Valste hyppäsi Suonenjoella korkeushypyn uuden Suomen ennätyksen 190.

Valsteeseen kohdistui monipuolisuuden vuoksi odotuksia kymmenottelijana. Hän kokeili ottelua lajin SM-kisoissa Viipurissa 1926. Paperilla Valste kykeni haastamaan aikakautensa huippuihin kuuluneen Paavo Yrjölän. Hän kärsi kuitenkin sitkeästä akillesjännevammasta, joka ei kestänyt ottelun rasitusta. Nilkka petti tukisiteestä huolimatta pituushypyssä ja Valste joutui keskeyttämään. Yrjölä voitti uudella maailmanennätystuloksella, joka oli heikompi kuin viipurilaisten Valsteelle laskema.

Valste voitti 1927 Ruotsi-ottelussa voitti korkeuden tuloksella 190 ja oli kuulan toinen tuloksella 14.93. Hän sai parhaan urheilijan palkintona hopeamaljan. Malja kiertänyt 1992 alkaen Armas Valsten nimikkoklubin Ruotsi-ottelun parhaaksi nimeämillä suomalaisurheilijoilla.

Amsterdamin olympiakisoissa 1928 Valste osallistui korkeuteen, kuulantyöntöön ja kymmenotteluun. Kuulassa hän sijoittui viidenneksi tuloksella 14.69. Kymmenottelun Valste joutui keskeyttämään kahden lajin jälkeen. Korkeudessa hän ei saanut tulosta, vaan pudotti korkeudesta 183 kolmesti. Kipeytynyt akillesjänne haittasi Valsteen olympiasuorituksia ja koko uraa. Eläintarhan kentällä 1929 Suomi–Ruotsi-maaottelussa huutosakki ”kannusti” häntä huikkaamalla ”Armas, Armas varo jalkaas”.

Kesällä 1929 Valste tavoitteli tosissaan kuulan Suomen ennätystä. Lisäintoa antoi amerikansuomalaisten lahjoittama kultakello, joka oli luvassa 15.50 ylittävälle kuulantyöntäjälle. Valste työnsikin Viipurissa 3.8.1929 piirinmestaruuskilpailuissa 15.66. Tulosta ei kuitenkaan kelpuutettu Suomen ennätykseksi, eikä edes kellon arvoiseksi, sillä se oli saavutettu piiritason kisoissa.

Valsteen ennätykset olivat 1920–1930-luvuilla kovia tuloksia: kuula 15.66, korkeus 190, pituus 710, 100 metriä 11,3, kiekko 39,52 ja keihäs 56.21. Epävirallinen kolmiloikkaennätys oli 14.28. Kevyttä kuulaa (5,4 kiloa) Valste työnsi 17.80 kesällä 1927. Suomalaistulkinnan mukaan tämä oli harvoin kilpaillun lajin maailmanennätys.

Kuulantyöntäjäksi Valste oli pieni jo omana aikanaan: pituutta oli 178 senttiä ja painoa 80 kiloa. Hänen vahvuuksiaan olivat nopeus ja kimmoisuus. Valmennustietoa Valste hankki ensiksi Lauri Pihkalan oppaista ja myöhemmin ulkomaisesta kirjallisuudesta. Monipuoliseen harjoitusohjelmaan kuului sekä Helsingissä että Viipurissa jopa nyrkkeily. Huippukuntoa hakiessaan Valste lopetti urheilijoillakin varsin tavallisen tupakoinnin talvella 1928.

Viipurin vuosinaan Valste kirjoitti myös juttuja kilpailumatkoiltaan Karjala-lehteen. Suomen Urheilulehdessä ja Kirissä ilmestyi hänen valmennusta koskevia tekstejään jo 1920-luvun lopulla. Viipurin Urheilijoiden oman seuralehden numerossa 5/1927 Valste kirjoitti Paavo Nurmen poisjäännistä saman vuoden Ruotsi-ottelussa. Nurmi ei halunnut kilpailla Ruotsin Eklövin kanssa. Kun Lauri Pihkala ei suostunut Nurmen vaatimukseen, niin tämä jättäytyi pois matkalta:

”Tämän jälkeen otti Nurmi matkalaukkunsa, poistuen laivalta. Kun tapahtuneesta oli ilmoitettu joukkueelle, ei yksikään sen jäsenistä ilmoittanut eriävää mielipidettä joukkueen johtajan menettelyä vastaa, vaan antoivat sille hyväksyntänsä.”

Valste toimi Viipurin vuosinaan kesäisin aluevalmentajana. Vuosina 1928 ja 1929 hän kävi Saksassa kaksi neljän kuukauden valmentajakurssia. Valste muutti Espooseen 1934 Leppävaaran radioaseman hoitajaksi. Seuraavana vuonna hänestä tuli Suomen Urheiluliiton ylivalmentaja. Valste oli SUL:n palveluksessa eri tehtävissä vuoteen 1970. Hän oli ystävystynyt kilpailuvuosinaan Urho Kekkosen kanssa. Kekkonen olikin Valsteen eniten arvostama urheilujohtaja.

Teksti: Jouko Kokkonen

Lähteet:
Hannu Pelttari. 2015. Valmentaja Armas Valste. Suomen Urheilumuseo.
Stefan von Gerich (toim.). 2005. Armas Valste 100 vuotta. Armas Valste yleisurheiluklubi ry.