Vuonna 1956 VU järjesti Marskin kisat yhdessä Helsingin Poliisi-Voimailijoiden kanssa. Keihäslegenda Matti Järvinen palkattiin pääjärjestäjäksi. Järjestäjien Tšekkoslovakiasta kutsuman ja kustantaman joukkueen oli määrä osallistua kisoihin.  Tšekkoslovakialaisia ei kuitenkaan nähty Olympiastadionilla, vaikka he olivat saapuneet Suomeen.

”Marskin kisat onnistuivat kohtalaisesti, rahaakin tuli hiukan, vaikka tsekkiläiset aiheuttivat skandaalin. Sopimuksen mukaan heidän joukkueensa tuli Helsinkiin ja heille maksettiin matkarahat. Mutta kilpailupäivän aamuna he matkustivatkin takaisin sen kummempia puhumatta. ”Määrätyltä’ taholta heitä oli todennäköisesti informoitu siihen, että kisat saivat poliittisen luonteen. Menettelyä on pidettävä petoksena, koska he olivat aiheuttaneet suuret kustannukset, joista selviäminen vei monia vuosia.”

Suomen Urheiluliitto yritti usean vuoden ajan selvittää asiaa aluksi lähetystön kanssa ja myöhemmin suoraan Tšekkoslovakian yleisurheiluliiton kanssa. Selvyyttä ei näyttänyt tulevan. VU:n näkökulmasta SUL ei myöskään paneutunut tšekkoslovakialaisten kovisteluun riittävän pontevasti.

Ikävän tapahtuman selvittely-yritykset näyttivät raukeavan. Alkukesällä 1961 Tšekkoslovakian yleisurheiluliitto kuitenkin ehdotti, että heidän 12-miehinen Moskovan matkustava joukkueensa saapuisi heinäkuun lopussa VU:n järjestämiin kilpailuihin. Tšekkoslovakialaiset maksaisivat matkansa Moskovasta Helsinkiin, minkä jälkeen VU:n vastuulla olisi ylöspito ja paluumatka Prahaan. VU ei halunnut kustantaa matkaa, joka oli jo kertaalleen maksettu. Seura yritti kuitenkin neuvotella tšekkoslovakialaisten kanssa, vaikka kilpailujen järjestäminen nopealla aikataululla näytti mahdottomalta.

”Todettiin, jälleen kuinka valtiojohtoinen urheilu ei tajua vapaaehtoisuuden pohjalla toimivan vaikeuksia. Eihän meillä täällä voida noin vain nappia painamalla järjestää kilpailuja, ei ainakaan kannattavia kansainvälisiä. Heinäkuu on kaikin puolin sopimaton, kansa on kesälomilla, ja mökeillään, ei heitä saa kentälle. Lisäksi meillä ei ollut tiedossa millaisia miehiä heidän joukkueessaan oli, tšekkien taso oli viime vuosina tuntuvasti laskenut. Jotta yleisö edes vähän innostuisi, täytyisi tšekkien lisäksi hankkia nimekkäitä urheilijoita eri maista, eikä se käy päinsä enää keskellä vilkasta kilpailukautta, jolloin jokaisella on jo sovittu ohjelmansa.

Koska kuitenkin nyt olisi ainoa tilaisuus saada edes pieni korvaus tšekkien taholta, tartuttiin tarjoukseen. Laineen ehdotuksesta päätettiin neuvottelujen pohjaksi ottaa se, että tšekit maksaisivat myös kotimatkansa. Laine, joka jutun vuoksi oli ollut ’tulessa’ jo monta vuotta, sai valtuudet ajaa asiaa. Tšekit eivät kuitenkaan suostuneet maksamaan kotimatkaa Helsingistä eikä tiedusteluumme joukkueen kokoonpanosta ja mahdollisista kilpailupäivistä tullut vastausta lainkaan. Tähän päättyi lopullisesti tämä ’kirjeottelu’, joka ei meitä vieläkään oikein naurata, koska rahallinen isku tuntuu vieläkin, ja koska emme mielestämme saaneet SUL:lta sitä tukea, mitä siltä oli oikeus pyytää.”

Kirpeä kommentti on peräisin vuodelta 1968 ilmestyneestä VU:n 50-vuotishistoriikistä. Puolalaisten kanssa kilpailuyhteistyö sujui sen sijaan vaikeuksitta. VU:n järjestämissä kisoissa nähtiin vuosina 1957 ja 1958 muun muassa keihäänheittäjien eliittiin 1950–1960-luvuilla luvulla kuulunut Janusz Sidło.

Teksti: Jouko Kokkonen

Lähde: VU:n 50-vuotishistoriikki